Tältä melkein tuntuu nyt, kun on loppiainen ja haikein mielin olen alkanut kerätä joulua pois. Joulukortit olen jo kerännyt pinoon ja kirjannut itselleni word-tiedostoon muistiin, keneltä kortteja jouluna saimme. Ensi vuonna toivon muistavani lähettää kaikille niille kortit, jotka meitä tänä vuonna muistivat. Tänä vuonna olin unohtanut lähettää kahdelle sellaiselle, joilta kortti tuli meille. Noloa! No tosin toiselle heistä olin kuljettanut korttia mukanani, kun luulin hänet tapaavani, mutta en tavannut ja unohdin sitten lähettää. Toiselle minulla ei ollut osoitetta muistissa enkä muistanut ajoissa sitä selvittää ja sitten heitin hanskat tiskiin kaiken joulukiireen vuoksi...ja meillehän tuli myöskin vatsatauti kylään juuri ennen joulua...No selityksiä ja selityksiä. Ensi vuonna aion muistaa ja nyt olen osoitelistaakin jo hyvin päivittänyt ajantasalle ja kaikki on koneella. Täytyy vain toivoa, ettei koneelle käy mitään katastrofaalista, muuten...

No niin. Nyt on siis loppiainen ja joulun lopettajaiset nykykalenterin mukaisesti. Tosin ajattelin osittain venyttää joulun lopettajaiset Nuutin päivälle, jolloin kai viimeistään on kerättävä joulukyntteliköt ikkunoista. Kuusi kannetaan pihalle kyllä jo ennen sitä, ehkä tänäiltana tai huomenna. On se jo sen verran varistanut, että joutaa jo pois, vaikka haikeaa siitä luopuminen on joka tapauksessa. Meillä oli tänä vuonna melko hyvä kuusi. Se ei ollut täydellinen, sillä se ei ollut symmetrinen, mutta ihan hyvä silti. Olohuone on tuntunut kodikkaalta, kun kuusi valoineen on nököttänyt nurkassa ja valaissut illan hämäriä hetkiä. Siinä oli kuusen vieressä ihana sohvalla löhötä ja lukea kirjaa välillä kuusen valoja tirkistellen.

Jouluseimen ja tontut kerään tänään pois. Niiden aika oli sen hetken mitä oli. Ikkunoiden piparit saavat vielä vähän aikaa viivähtää, samoin valot. Ei se pimeys loppiaiseen lopu, vaan jatkuu vielä hetken, vaikkakin päivä pitenee kovaa vauhtia. Mieheni laski, että päivä olisi pidentynyt jo 60 minuuttia, koska talvipäivän seisauksesta on 15 päivää ja joka päivä päivä pitenee 4 minuuttia. Hurja vauhti siis, mutta silti valoja vielä tarvitaan.

On se kumma, miten joulusta luopuminen on niin vaikeaa. Haikea mieli on, mutta olen henkisesti valmistautunut luopumaan siitä jo viikon verran. Nyt on toisaalta ihanaa odottaa kevättä. Sisustuksen rintamalla minulla on uusia intohimoja ja suunnitelmia. Olohuoneen joulunpunaiset tyynyt vaihtunevat vaaleanpunaisiin, ruokapöydälle vuoronperään valkoisia ja vaaleanpunaisia tulppaaneja maljakkoon, vanha arkku odottaa vielä kunnostusta varastossa (aloitettu projekti, mutta työläs ja siksi kesken), vanha kirpputorilta löydetty pesukomuutti odottaa myös kunnostusta, vierashuoneen seinään pitäisi ostaa Jyskistä iso peili, Tilda-sydämiä olisi kiva ommella, samoin tyynynpäällisiä... Kaikkea kivaa siis tiedossa. Harmi vain, että vielä tammikuussa en taida ehtiä toteuttaa puoliakaan siitä, mitä haluaisin.

Kuvassa vielä piparipurkki, jota ei ole ehditty syödä tyhjäksi. Eiköhän lapset pidä huolen, että sekin tyhjenee;-)