Tässä on meidän "todellisen prinsessan" (pian 3 v) huone. Prinsessa ja herne on yksi hänen lempisaduistaan ja prinsessaleikkejä riittää tässä talossa, mikä oli kyllä melkoinen yllätys kahden pojan jälkeen. Kun rinssessa syntyi, kuvittelimme, että hänestä tulee varmasti kahden isoveljen kouluttama poikatyttö, joka viihtyy enemmän puussa kuin maassa, leikkii autoleikkejä ja riehuu poikien kanssa. Todellisuus osoittautui tarua ihmeellisemmäksi, sillä rinssessamme on omaksunut prinsessan vaaleanpunaisen rimpsuroolin ja pikkuäidin hoivaavan kotileikkiroolin ihan itsestään. Toki äiti talon rakennusvaiheessa hankki vaaleanpunaiset tapetit sillä ajatuksella, että edes vähän aikaa jotakin muuta väriä kuin sinistä (luullen, että tapetit pitää vaihtaa toisenvärisiin, kunhan tyttö kasvaa). Mutta pahnanpohjimmainen sanookin punaisen ja vaaleanpunaisen olevan lempivärejään, kun häneltä asiaa kysyy ja hän valitsee värikynien joukosta useimmiten nuo värit... Tämä kaikki onkin pistänyt miettimään, mistä nämä stereotyyppiset tyttö- ja poikavärimielleyhtymät oikein tulevat. Meidän pojat tykkäävät sinisestä, vihreästä ja mustasta ja tyttö punaisesta ja vaaleanpunaisesta ja keltaisestakin vähän. Miksi? Olemmeko heidät tähän opettaneet? Mielestämme olemme yrittäneet kannustaa tykkäämään muistakin väreistä ja olemme tarjonneet pojille nukkeja leikittäväksi eikä pikkusiskolla ole puutetta poikien leluista. Mutta ne eivät vain kiinnosta! Nukke lensi aika altayksikäön pois nukenrattaista, joita esikoisemm, tuolloin 2 v poika työnsi pihalla. Ihmettelimme miksi, kunnes huomasimme pojan matkivan ruohoa leikkaavaa aikuista kuvitellen nukenrattaat ruohonleikkuriksi.

Keksimmäinen lapsi, poika 5 v, on vähän mieltymysten välimaastossa, mikä on mielestämme hienoa. Hän pitää ulkoilusta ja urheilusta ja temmeltää naapurin poikien kanssa, leikkii autoilla, legoilla, sotaleikkejä puukeppien kanssa jne, mutta pystyy onneksi leikkimään myös rauhallisia tyttömäisiksi usein miellettyjä leikkejä. Ykköstoiveena jouluna ollut koiramäentalo on koko tammikuun ajan ollut jatkuvasti hänen leikeissään ja onnistuupa leikit myös muutaman tyttökaverin kanssa. Hän myös muutettuamme uuteen taloomme halusi nukkumaan pikkusiskon vaaleanpunaiseen huoneeseen, koska yhdellä seinällä oli hänen mielestään niin ihana sydäntapetti. Poika onkin jakanut huoneen kuopuksen kanssa, mutta tähän asiaan täytyy ilmeisesti alkaa muutosta suunnitella, sillä nyt poika melkein 6 v on kovasti alkanut haikailla poikamaisempaa valtakuntaa. Vaaleanpunainen seinä ei enää miellytäkään, vaan mieli tekee omaa nurkkaa omine tavaroineen. Se tarkoittaa äidin ja isän muuttoa alakertaan. Saas nähdä, koska se sitten tapahtuu.