Pian on loppiainen. Silloin riisumme joulun kodistamme, mutta siihen saakka joulutunnelmasta nautitaan. On haikeaa ajatella, että enää muutaman päivän saavat kyntteliköt loistaa ikkunoissa ja vain muutaman päivän katse saa kierrellä jouluisessa kodissa. Joulun koristeellisuus muuttuu arjen pelkistetymmäksi näkymäksi, vaikkakaan täysin pelkistettyä kodissamme ei ole koskaan. Joulukoristeet pakataan sitten huolellisesti laatikoihin, jotka kannetaan varastoon odottamaan vuoden 2008 ensimmäistä adventtia. Haikeaa! Toisaalta mieli kääntyy nyt kohti kevättä. Vaikka kevääseen on pitkä aika, olen ajatuksissani kääntymässä sinne. Odotan auriingon kultaisia säteitä tammikuun pakkasissa. Odotan auringon kultaisia säteitä helmikuun hiihtoladuilla. Odotan auringon kultaisia säteitä maaliskuun makuun. Odotan auringon kultaisia säteitä huhtikuun hurmaan ja sitten onkin jo toukokuu. Toukokuu, joka näillä korkeuksilla on tomuinen katupölystä, mutta joka kuitenkin antaa jo lupauksen tulevasta kesästä.